Scandinavian Horse & Dog


Ajankohtaista

14.03.2008 - Mahahaava hevosilla, yleinen mutta hoidettava sairaus.
Ei ole hevosammattilaista joka ei arvostaisi hevosen herkkä luontoista suolistoa.
Ohut- ja paksusuolen ongelmista tiedetään paljon ja niiden hoito on nykyisin rutiininomaista. Tästä huolimatta monelle on yllätys kuinka usein hevosen mahalaukku on hoidon tarpeessa. Varsinkin mahahaavat ovat erittäin yleisiä, etenkin kilpahevosilla. Tässä artikkelissa keskustellaan mahahaavan aikaansaavista tekijöistä, niiden hoidosta ja ehkäisystä.
Monet tutkimukset 1980-luvun puolenvälin jälkeen osoittavat mahahaavojen olevan varsin yleisiä kilpahevosilla. Hong Kongissa (Hammond et al, 1986) jo aikaa sitten tehty ruumiinavaustutkimus täysverisillä kilpahevosilla osoitti että 80% aktiivisessa treenissä olleista hevosista kärsi mahahaavoista. Kun taas täysverisillä, joille ruumiinavaus tehtiin kuukautta tai useampaa myöhemmin niiden jäätyä pois kilparadoilta, vain 52% :lla oli mahahaavoja. Murray et al (1989) tutkitutti 187 hevosen mahalaukun joista nuorimmat olivat vuotiaita ja vanhimmat 24 -vuotiaita. 87 hevosista kärsi kliinisistä ongelmista, joita olivat seuraavat: krooninen tai toistuva koliikki, heikko kehon kunto tai krooninen ripuli. 100 hevosista ei osoittanut minkäänlaisia kliinisiä ongelmia jotka olisivat viitanneet ruuansulatuselimistön vaivoihin. 92%:lla hevosista jotka kärsivät kliinisistä ongelmista oli mahahaavoja. Yllättäen myös 52% hevosista, jotka eivät osoittaneet mitään merkkejä kliinisistä ongelmista, kärsi haavaumista. Treenattavilla kilpahevosilla mahahaavojen esiintyminen oli yleisempää (89%) verrattuna ei-kilpaileviin (59%). Hiljakkoin tehdyssä kahdessa tutkimusta arvioitiin mahahaavojen yleisyys kilpahevosilla Californiassa. Toisessa ruumiinavaustutkimuksessa (Johnson et al, 1994) todettiin 169:stä valmennuksessa olevasta täysverisestä 88%:in kärsivän mahahaavoista. Mahalaukun tähystämiseen perustuvassa tutkimuksessa, johon osallistui 202 täysveristä kilpahevosta, todettiin 81%:lla olevan mahahaavoja (Vatistas et al, 1994).
Kaikki näistä tutkimuksista päättyivät uskomattoman yhtäläisiin tuloksiin. 80-90% kilpahevosista kärsii mahahaavoista. Suurin osa haavautumista sijaitsee mahan poimuisen reuna-alueen ( Margo Plicatus ) yläpuolella, vain pienen osan ollessa rauhasosassa ( Grandular ). Hevosen mahan yläpuolisko muodostuu ruokatorven kudosta muistuttavasta suomuisesta epiteelikudoksesta.Ihmisillä tällä alueella olevat mahahaavat johtuvat ruokatorventulehduksesta, kun taas rauhasmaisessa osassa olevia haavaumia kutsutaan mahahaavoiksi. On myös todistettu etteivät hevosten mahahaavat ole Heliobakteeri pylorin aiheuttamia kuten ihmisillä.
Päätekijänä mahahappo
Tohtori M.J. Murray Marion du Pont Scott Equine Center:istä Leesburg:ista (Virginia:sta) uskoo että suurin syy hevosten maha-haavoihin on mahan yläosan suo-muisen limakalvon liiallinen altistuminen mahahapoille. Toisin kuin glandulaarisella osalla, tällä osalla ei ole lima kerrosta ja se ei myöskään eritä bikarbonaattia mahalaukun puoleiselle pinnalleen. Syljen eritys on ainoa suoja joka tällä kyseisellä limakalvolla on mahappoja ja pepsiiniä vastaan. Ellei syljen tuotanto ole riittävää puskuroimaan mahahappoa ja peittämään suomuista epiteeliä, mahalaukun seinämä ärtyy ja haavaumia saattaa kehittyä.
Mahahaavojen yleinen esiintyminen hevosilla on ihmisen luoma ongelma, joka on seurausta tavoista joilla ruokimme ja hoidamme hevosiamme; mahahaavat ovat erittäin harvinaisia laiduntavilla hevosilla. Hevosten ruuansulatuselimistö on suunniteltu käsittelemään jatkuvaa rehustamista. Vilja-annokset tai paastoaminen johtavat liialliseen mahahapon tuotantoon ilman että syljen tuotanto olisi riittävää kompensoimaan sen.
Hevoset erittävät mahahappoa jatkuvasti, söivät ne tai eivät. Mahanesteen pH hevosilla, joiden ei ole annetty syödä moneen tuntiin, on ollut 2,0 tai vähemmän (Murray, 1992). Kun taas hevosilla, joille timotei heinää oli annettu vapaasti 24 tunnin ajan, mahanesteen pH oli huomattavasti korkeampi verrattuna paastonneisiin hevosiin. Heinää saaneilla pH oli noin 3,1 ja paastonneilla n. 1,5 (Murray and Schusser, 1989). Oli myös odotettavissa että mahanesteen pH olisi korkeampi heinää saaneilla hevosilla, johtuen syömisen stimuloivasta vaikutuksesta syljen tuontantoon. Meyers et al (1985) mittasi syljen tuotannon hevosten syödessä heinää, laidunruohoa ja viljaa. Kun hevosille syötettiin joko heinää tai tuorerehua, syljen tuotanto oli 400-480g sylkeä/100g kulutettua rehua kohden. Kun hevosille tarjottiin viljarehua, syljen tuotanto laski puoleen (206g sylkeä/100g kulutettua rehua kohden).
Viljat ja pelletöidyt konsentraatit lisäävät gastrin:in tuotantoa, joka on mahahapon eritystä kiihdyttävä entsyymi (Smyth et al, 1998). Yksinomaan heinän syöttäminen vaikuttaa gastrinin tuotantoon heikommin. Tästä johtuen hevosten, joita paastotetaan tai joiden ravinto on runsaasti viljaa sisältävää, mahahapon tuotanto on voimakkaampaa ja syljen eritys heikompaa kuin vastaavasti hevosille, joille heinää on vapaasti tarjolla ja joiden ruokinta ei sisällä viljatuotteita.
On siis ymmärrettävää miksi mahahaavat ovat niinkin yleinen ongelma kilpahevosilla. Suurin osa näistä hevosista pidetään sisätiloissa suurimman osan päivästä ja niille syötetään suuria määriä viljaa. Usein kilpahevosia myös paastotetaan ennen kilpailusuoritusta, ja tällöin mahahappoja pääsee kertymään mahalaukkuun. Intensiivinen harjoitus vielä puolestaan lisää mahahapon tuotantoa, jolloin mahan suomuinen limakalvo kylpee kokonaisuudessaan mahahapossa.

Mahahaavojen hoito ja ehkäisy
Mahahaavojen hoito vaatii joko mahahapon tuotannon inhibointia tai tuotetun hapon neutralisointia. On kolmenlaisia lääkkeitä joiden avulla voidaan inhiboida mahahapon erittymistä:
1) Histamiini tyyppi-2 antagonisti, vastaanvaikuttaja (H2 antagonisti). H2 antagonisti vaikuttaa kilpailemalla histamiinin kanssa sitoutumisesta histamiini tyyppi-2 reseptoreihin seinämän soluissa, ja tämän avulla estää mahahapon erittymisen, jota siis histamiini stimuloi.
2) H+/K+ ATPaasi inhibiittorit. Inhiboi suraan protonopumppua benzimidazole:n substituenttien avulla. Omeprazole on ainoa protonipumpun inhibiittori joka on lisensoitu sekä euroopassa että yhdysvalloissa.
3) Prostaglandin analogit
Mahahapon tuotantoa voidaan myös alentaa neutralisoimalla mahahappoja ja suojelemalla suomoista limakalvoa kosketukselta happoihin. Syljen tuotanto on hevosen luonnollinen puskurointi menetelmä ja itse asiassa yksi tehoikkaimmista tavoista hoitaa mahahaavoja on päästää hevonen laiduntamaan. Tilanteissa jossa tämä ei ole mahdollista, happoja sitovien yhdisteiden käyttö saattaa olla yksi hyvä keino.

Happojen sitojat hevosilla
Jotta happoja sitova aine olisi tehokas sillä täytyy olla tiettyjä ominaisuuksia. Ensinnäkin sen tulisi olla helppo käyttää ja mielellään annettavissa hevosen ruokaan sekoitettuna. Pienen määrän sitä tulisi neutralisoida suuriakin määriä mahahappoa ja sen tulisi suojata limakalvoja happamalta ympäristöltä. Lisäksi happojen sitojien tulisi kyetä absorboimaan pepsiiniä ja muita limakalvoille tuhoisia yhdisteitä. Aivan lopuksi, se ei saa vaikuttaa ulosteiden laatuun tai aiheuttaa minkäänlaisia sivuoireita.
Viimeisen kolmen vuoden aikana Kentucky:n hevostutkimus keskus on yrittänyt kehittää happoja sitovan yhdisteen hevosilla, joka täyttää kaikki edellämainitut kriteerit. Aivan aluksi mallina käytettiin vastaavia ihmisillä käytettäviä haponsitojia. Valitettavasti kyseiset preparaatit aiheuttivat hevosissa haparointia ja merkkejä lihasten kramppaamisesta. Todennäköisesti hevoset olivat herkkiä magnesium hydroksidille, joka on yksi yleisimmistä ihmisille annettavista haponsitojista. Tästä johtuen magnesium hydroksidi jätettiin pois formulasta.
Toinen haponsitojien ryhmä sisältää alumiinia. Huolestuttavaa on kuitenkin alumiinin kyky häiritä fosforin absorbtiota. Vaikkei mitään vahingollisia vaikutuksia fosforin imeytymiseen ruuansulatuskokeissa (Pagan, ei julkaistu, 1996) huomattu, koostumukseen lisättiin tästä huolimatta fosforia tasapainoitettuna kalsiumin kanssa. Schyver et al (1986) osoitti myös että hevonen absorboi vain pienen osan alumiinista ja alumiinin lisäys ei vaikuttanut sen kokonaisabsorbtioon millään tavoin. Voidaan siis todeta että alumiinia sisältäviä haponsitojia voidaan turvallisesti antaa hevosille.
Muutaman erilaisen modifikaation jälkeen, kaupallinen tuote kehitettiin ja patentoitiin. Tämä (Neigh-Lox) haponsitoja on maittavan pelletin muodossa joka voidaan antaa sellaisenaan tai rehuun sekoitettuna. Se on nopeasti vaikuttava. 120g annos sitä neutralisoi kuuden tunnin ajan mahahapon tuotantoa. Suositeltu annos täysikasvuiselle kilpahevoselle on 120g ruoan yhteydessa ja maksimissaam 480g päivässä. Neigh-Lox sisältää myös limakalvoja suojaavan komponentin, joka ominaisuuksiltaan on myös tulehduksia torjuva ja pepsiiniä sitova. Neigh-Lox:ia on testattu sadoilla hevosilla. Mahanärsytyksestä, ruokahaluttomuudesta ja kroonisesta koliikista kärsineet hevoset ovat osoittaneet välittömiä parantumisen merkkejä jo ensimmäisten annoksien jälkeen. Koska varsinaisia tutkimuksia Neigh-Lox:in parantavista vaikutuksista ei ole, suositellaan sitä vain hevosille joilla mahahaavoja on diagnosoitu. Vaikka toisaalta Neigh-Lox:in tärkein rooli olisi varmasti ensisijaisesti estää mahahaavojen synty. Happojensitojien käyttö ruokinta ohjelman yhteydessä, jossa heinää olisi mahdollisiman usein tarjolla, saattaisi huomattavasti vähentää mahahaavoja kilpahevosilla.

Annatko hevosellesi mahahaavan?
On selvää ettei kukaaan hevosenomistaja halua hevosellensa mahahaavoja. Huoli hevosen hyvinvoinnista on suuri. Kaura-annoksen määrää nostamall hevosenomistaja uskoo antavansa silmäterälleen paremmat mahdollisuudet suoriutua kilpahevosen arjesta. Suojellakseen lemmikkiään mahdollisilta jalkatapaturmilta, hän vähentää tarhausta ja tuo hevosensa tallin suojiin. Ja jos kaikki menee hyvin, ovat monet kilpailut edessä tulevina kuukausina. Huolellisella hoidolla ja määrätietoisella valmennuksella hevosenomistaja uskoo tien menestykseen avautuvan. Tahtomattaan hevosenomistaja on kuitenkin saattanut aiheuttaa hevoselleen mahaavan.

Monet viime vuosina tehdyt tutkimukset osoittavat mahahaavojen olevan ehkä paljonkin yleisempiä mitä on osattu olettaa tutkijoiden ja hevosenomistajien keskuudessa. Eläinlääkäri Michael J. Murray:n mukaan, muutoset ruokailutottumuksissa ja treenissä ovat kaksi suurinta syytä mahahaavoihin. On kuitenkin keinoja estää mahahaavojen syntyä ilman että hevosen valmennusta tulisi vähentää tai kokonaan lopettaa. Murray toteaa: “Niin kauan kuin hevosilla on ruohoa mitä syödä, niiden ei tulisi kehittää mahahaavoja — hevosen tulee saada elää kuin hevonen.”

Ja lyhyesti mahahaavan anatomiasta.
Mahahaava on hapon syövyttämä haavauma mahalaukan seinämässä. Ihmisissä mahahaavan syntyy liitetään Heliobakteeri pylori, jota ei ole kuitenkaan löydetty hevosilta. Toisin kuin ihminen, hevonen erittää mahahappoja jatkuvasti, söi se tai ei. Mahan yläpuoliskon epiteeli on helposti vaurioituvaa, kun taas mahan pohjukka kestää runsastakin mahahappojen eritystä. Hevosen luonnollinen taipumus rehustaa ilman suurempia taukoja, on tapa suojella sitä mahahaavoilta. Hevosen kuluttama korsirehu absorboi huomattavia määriä mahahapoista, estäen mahalaukun liiallista happamoitumista. Tämän lisäksi hevosen sylki neutralisoi mahan happamuutta.
Murray:n mielestä ongelmia syntyy kun laiduntanut hevonen siirretään talliympäristöön ja ruokintaa konsentroidaan enemmän viljapitoiseksi tai pelleteiksi. Vija ja pelletit lisäävät entsyymi gastrinin tuotantoa, joka puolestaan kiihdyttää mahahappojen eritystä. Hevosen syötyä viljapitoisen ruokansa, saattaa se olla ilman heinää muutaman tunnin, jonka aikana mahahapon eritys kuitenkin jatkuu.

Toinen mahahaavojen syntyyn vaikuttava tekijä on harjoituksen intensiteetti. Juoksumatolla tehdyt tutkimukset osoittavat riskin mahahaavoihin kasvavan treenin koventuessa. Syitä tähän ei vielä tiedetä.

Jos hevosellasi ilmenee seuraavia oireita, saattaa se kärsiä mahahaavasta:
- hermostuneisuutta ja mielialan vaihtelua
- ruokahaluttomuutta
- lievän koliikin oireita
- suorituskyvyn heikkeneminen
- karvan huono kunto
- painon lasku
- väsyneisyys, energian puute

Diagnoosi
Eläinlääkäri voi tutkia hevosen viemällä kolme-metrisen endoskoopin hevosen mahaan, jonka avulla mahdolliset mahahaavat ja niiden laatu voidaan diagnosoida. Jos mahahaavoja ilmenee, niitä voidaan hoitaa monella eri tavalla. On lääkkeitä jotka hidastavat mahahapon erittymistä, neutralisoivat mahan happamuutta (haponsitojat), tai toimivat vasta-aineina histamiinille, joka puolestaan toimii stimulanttina mahahapon eritykselle.
Onneksi on tapoja estää mahahaavojen synty. Heinää tulisi olla mahdollisimman usein tarjolla ja viljaa ei tulisi annostella liiaksi. On myös hevosammattilaisia jotka lääkitsevät hevosiaan ennalta ehkäisevästi läpi kilpailukauden.