Scandinavian Horse & Dog


Ajankohtaista

24.01.2008 - Koliikki
Dr. Mike Beyer - Hagyard-Davidson-McGee
Veterinary Clinic Lexington, Kentucky
( Lyhennelmä esitelmästä vuosittaisessa hevosravitsemuskongressissa Kentukyssä USA:ssa toukokuussa 1995. Tri Mike Beyer on USA:ssa tunnettu hevoseläinlääkäri, joka on erikoisesti spesialoitunut sisätauteihin ).

Koliikilla käsitetään mitä hyvänsä vatsanpohjan kipua. Koliikkiin on lukuisia syitä, joista monet ovat vielä tuntemattomia. Yleensä ottaen ne liittyvät ruoansulatussysteemin anatomiaan ja sen bakteerikasvuston tasapainoon suolistossa. Eläinlääkärin kannalta ravintoon pohjautuvat koliikit johtuvat juuri bakteerikasvuston tuhoutumisesta tai vaurioitumisesta ja siitä johtuviin seurauksiin suolistossa. Kaksi tekijää ovat erikoisesti syynä bakteerikasvuston vaurioitumiseen: ensiksi väärä heinän ja viljan suhde ruokinnassa ja toiseksi syöttämällä hevoselle heinää tai viljaa, joka on homeista.

Ymmärtääkseen paremmin hevosen koliikkimekanismia on pidettävä mielessä, että hevonen on ns.takasuolistomärehtijä ja enemmän lähempänä kania kuin koiraa. Ravinnon kulku ruoansulatuskanavassa kulkee suun, ruokatorven, mahalaukun, ohutsuolen, umpisuolen, paksusuolen ja peräsuolen kautta. Umpisuoli ja paksusuoli ovat ruuansulatuskanavan pääosia, jossa fermentaatio ja ravinteiden imeytyminen tapahtuu sen jälkeen, kun ne ovat osittain hajonneet mahalaukussa ja ohutsuolessa. Nämä pääosat ovat alttiita sille, etteivät ne toimi aina täydellä teholla johtuen esim. väärästä suolien asennosta ja vaikuttaen sitä kautta imeytymiseen ja suoliston liikkeisiin. Kaikki nämä vaikutukset voivat olla ravinnosta peräisin.

Ensimmäinen pääsyy, väärä asento, voi joskus johtua kokonaan ravinnosta. Ravinnon muutos, joka johtaa liialliseen kaasunmuodostukseen voi johtaa ruoansulatuskanavaosien liikkumiseen ja tämä vuorostaan mahdollistaa niiden siirtymisen väärään asentoon. Asennon muutos on todennäköisin paksusuolessa. Paksusuoli muodostuu kahdesta hevosenkengänmuotoisesta loopista (toinen toisensa päällä), jotka ovat vatsanpohjalla ja heikosti kiinni muissa rakenteissa ja siten ne voivat olla melkein vapaasti uivia. Koska ne voivat liiallisen kaasunmuodostuksen vuoksi liikkua se aiheuttaa painetta ja munuaisvaurioita. Pienet yksinkertaiset paikkamuutokset voidaan korjata ilman leikkausta, mutta erikoisesti paine vatsassa aiheuttaa leikkaustarvetta.

Toinen pääsyy, suoliston puutteellinen toiminta, johtunee ravinnon konsistenssista ja kokoomuksesta. Olemme usein huomanneet sisään painautumisia ja lisääntynyttä ruoan läpikulkuaikaa johtuen ravinnon vähäisestä kosteudesta tai liiallisesta karkeasta materiaalista ravinnossa.

Kolmas pääsyy koliikin esiintymisessä johtuu ravintoaineiden epänormaalista imeytymisestä. Jos, esimerkiksi, hevoselle syötetään äkkinäisesti liikaa viljaa ravinnon kulku ruoansulatuskanavassa nopeutuu ja se viipyy vähemmän aikaa mahalaukussa ja pienessä ohutsuolessa. Suoliston takaosa, umpisuoli ja paksusuoli saavat siten suuren määrän hajotettavaa materiaalia aiheuttaen äkkinäisen bakteerikasvuston lisääntymisen ja se vuorostaan pudottaa happamuutta suoliston loppupäässä (pH laskee). Bakteerit muodostavat liiallisesti kaasua ja se vuorostaan johtaa ilmiöihin, joista edellä oli puhetta. Myös liiallinen bakteerikasvusto johtaa suureen määrään kuolleita soluja, jotka voivat olla syynä niiden sisäisten myrkkyjen vapautumiseen ja limakalvojen tuhoutumiseen. Limakalvon tuhoutuminen vastaavasti vaikuttaa ravintoaineiden imeytymiseen. Tässä päätyypissä molemmat sekä nopeampi läpikulkuaika suoliston läpi että imeytymisen lasku voi johtaa kouristuksen omaiseen suoliston toimintaa, koliikkiin ja vieläpä ripuliin. Mitä tulee koliikkiin liittyvään ripuliin sen hoidossa tulee korvata nestehukka, huomioida sekundääriset komplikaatiot ja poistaa tekijöitä, jotka aiheuttivat ripulin, mikäli ne tiedetään. Sekundäärisiin komplikaatioihin kuuluvat kaviokuume (laminitis), bakteeriainemyrkytys ja vatsakalvontulehdus, jos suolisto tulee siihen vaiheeseen, että se alkaa vuotaa. Kun hevonen on saatu hoidettua ripulin akuutin vaiheen yli on yritettävä parantaa imeytymistä uusimalla normaali bakteerikasvusto suolistossa ja hidastamalla ravinnon läpikulkuaikaa. Viimeksi mainitun asian hoitamisessa on pyrittävä antamaan rehua, jossa on enemmän kuiva-ainetta ja kuitua sitomaan ylimääräistä nestettä suoliston loppupäässä. Eräs sellainen tuote, joka on suositeltava, on sokerijuurikaspulppi, erikoisesti kroonisessa ripulissa. Mikä hyvänsä rehu, jossa on paljon kuitua ja alhainen kosteus, sopii tähän tarkoitukseen. Keskinäinen vaikutus pyrittäessä lisääntyvään läpikulkuaikaan suolistossa ja solukalvoissa ja erikoisesti suoliston loppupään osissa selittää sen, että ripulin merkittävin seuraus on kaviokuume. Muuttunut ruoansulatuskanavan limakalvo, suoliston myrkkyaineet ja endotoksiinit (bakteerien sisältämät hajautumismyrkyt, kirj.) vapautuvat gram-negatiivisesti värjäytyvien bakteerien (mikrobit voidaan värjätä väriaineilla ja esim. kolibakteerit kuuluvat ns. gram-negatiivisten mikrobien ryhmään, kirj.) soluseinistä siirtyvät verenkiertoon ja tämä aiheuttaa sitten myrkytysoireita. Ripulin hoidossa pyritään parantamaan endotoksiinin muuttamia vaikutuksia ja samalla parantamaan kaviokuumetta. Bakteerimyrkyt verenkierrossa johtavat verisuonten supistumiseen ja vapauttavat kasvainkuoliotekijöitä. Yksinkertaistettuna: koska koliikin vaarana on hyökkäys hevosen terveyttä kohti ns. systemaattinen verentuotto on suojattu elintärkeisiin pääelimiin ja vastaavasti uhrattu vähemmän tärkeät verisuonipaikat. Yksi näistä paikoista on kavion seinämien verisuonet. Bakteerimyrkytystä-endotoksemiaa- on hoidettu nestehoidolla antamalla hevoselle ei-steroidisia ja tulehdusta estäviä lääkkeitä ja käyttämällä ruoankulkuun vaikuttavia lääkkeitä vähentämään veren viskositeettia. Tavallisimmat ruokinnasta johtuvista koliikeista ja ripulista kärsivät ovat keski-ikäiset täysikasvuiset hevoset, joiden rehusaannossa on tapahtunut äkkinäinen muutos, joita on kuljetettu (jolloin veden vapaa saanti on häiriintynyt) tai jotka ovat olleet juuri antibioottikuurilla. Korjaus perustuu siihen, että annetaan hevosen syödä kuitupitoista rehua, jolloin suoliston bakteerikasvusto alkaa tulla normaaliksi jälleen. Meillä on tosin vähän mahdollisuuksia parantaa tilannetta rehun avulla, vaan bakteerikasvusto tervehtyy itsestään. On kyseenalaista, josko elävät bakteerituotteet yltävät suoliston loppupäähän, ja kestävät mahalaukun happamuuden. Joskus on annettu hevoselle jogurttia ja yritetty siten korvata suoliston bakteereja. Monet koliikissa esiintyvät häiriöt ovat siis paikallistettavissa ruoansulatuskanavan liikkuvuuteen tai bakteerikasvustoon. Hevonen on heinänsyöjä, koska on tottunut päivittäin syömään heinää pieninä annoksina kerrallaan. Pyrkimyksissämme syöttää hevoselle suurimpia mahdollisia annoksia maksimaalisen suorituskyvyn saavuttamiseksi me emme voi ylenkatsoa niitä piileviä komplikaatioita, jotka johtuvat eri ruokavalioista.

Kaviokuume (laminitis)

Laminitiksella ymmärretään mitä hyvänsä tulehdusta, joka esiintyy kavion kudoksissa. Kokeellisesti siihen päästään antamalla hevoselle liiallisesti hiilihydraatteja tai aiheuttamalla myrkytystila mustalla saksanpähkinällä. Muita syitä ovat mekaaninen rasitus, umpieritteiset sairaudet ja steroidit. Useimmissa tapauksissa näemme klinikalla kaviokuumetta, joka on seurausta ripulista ja tällöin koliikista, jonka aiheuttajana on ollut bakteerimyrkyt suolistosta. Kaikki nämä myrkyt aiheuttavat sen, että jalkaan tuleva verenkierto muuttuu. Mikä hyvänsä terapia, jolla verenkierto normalisoituu, auttaa. Kliinisesti tehokkain hoito kohdistuu laminitiksen alkuvaiheeseen. Veren viskositeetin vähentämislääkkeet ja tulehduslääkkeet ovat olleet käytössä. Ravitsemuksellisesti meidän tulee vaikuttaa bakteerimyrkkyjen imeytymiseen suolistosta, suoliston bakteeriston uudelleen muodostumista ja lisäämällä ruoan läpikulkuaikaa kuitupitoisella rehulla. Kun kaviokuume on edennyt siihen vaiheeseen, että kavion kudoskalvot ovat osittain erillään, mahdollisuudet hoidossa vähenee. Käytännössä näemme harvemmin kaviokuumetta vastasyntyneillä ja nuorilla varsoilla, yleisimmin sen sijaan aikuisilla hevosilla. Ravitsemus voi näytellä osaa kaviokuumeen synnyssä vaikuttamalla äkkinäiseen muutokseen suoliston bakteerikasvustossa ja vapauttamalla bakteerimyrkkyjä tai sitten juuri hiilihydraattien yliannostuksen kautta.

Vatsahaava

Vatsahaavat hevosilla havaittiin ensi kerran vuonna 1982. Sen jälkeen niitä on raportoitu erikoisesti nuorilla aikuishevosilla kuin myös kilpahevosten suorituskykyä alentavina tekijöinä. Kaksi mahalaukun osaa voi saada mahahaavan. Erikoisesti ei-rauhasmaisessa osassa esiintyy mahahaavaa johtuen liiallisesta happamuudesta mahalaukun tässä osassa. Prostaglandiini E:tä tarvitaan mahalaukun seinämän muodostumisessa. Ei-steroidiset tulehduslääkkeet vähentävät prostaglandiini E:n tuottoa ja siten altistavat mahalaukkua mahahaavalle. Ravihevosilla 2-5 vuotisen treenauksen aikana me näemme mahahaavoja usein juuri mahalaukun ei-rauhasmaisessa osassa. Syyt mahahaavaan ovat moninaiset. Nuorilla ravihevosilla ajatellaan sen liittyvän stressiin ja ruokintaan. Useimmiten näitä hevosia on syötetty liian suurilla viljamäärillä ja samalla heinän määrä on pienentynyt. Myös syöttö 2 tai 3 kertaa päivässä suurilla annoksilla voi olla syynä mahahaavan esiintymiseen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että liiallinen viljansyöttö aiheuttaa lisääntynyttä hapon muodostusta verrattuna vastaavaan heinän syöttöön. Syöttämällä hevoselle suuria määriä viljaa 2-3 kertaa päivässä niiden ollessa valmennuksessa mahalaukun happamuus lisääntyy ja samalla mahahaavan yleisyys. Siten ruokinta, jossa on enemmän heinää, estää haavan esiintymistä.